29. toukokuuta 2017

MULLA OLISI VÄHÄN ASIAA UJOUDESTA

Tää päivämäärä voidaan kirjoittaa ylös, teen nimittäin pientä blogihistoriaa kirjoittamalla mielipide-tyylisen postauksen. Saatan kuitenkin olla julkaisematta tätä, saatan poistaa tän jossain vaiheessa julkaisun jälkeen. Saatan hävetän tätä tekstiä jälkeenpäin ja torua itseäni tällaisen kirjoittamisesta. Mun mielipiteitä on tasan kuullut mun kaverit joko omasta suustani tai opettajat on saaneet lukea mun ajatuksia paperilta - en enempää huutele omia kantojani julkisesti. Siksi tää tuntuu jopa pelottavalta, aihe kun on mulle itselleni erittäin herkkä ja henkilökohtainen.

Nimittäin ujous. Aihetta käsitellään kesäkuun Cosmopolitanissa, joka inspiroi mua ottamaan omaa kantaa tähän aliarvioituun luonteenpiirteeseen. Oon aina ollut tietoinen omasta ujoudestani, mutta toisen henkilön kirjoittamana saatan löytää ne pirteet ja ajatukset itsestäni, joita en ollut aikaisemmin osannut tuoda sanoiksi.
  Omalla kohdallani ujous on aina ollut läsnä, niin kauan kuin muistan oon vältellyt tapahtumia, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, sekä pienestä pitäen oon jopa jännittänyt tarhaan ja kouluun menoa, vaikka tiedän, että lopulta mulla on tutut kaverit siellä vastassa. Eikä tää todellisuudessa ole ketään häirinnyt, vaikka musta joskus siltä on tuntunutkin. Jos en ole ollut kykeneväinen johonkin ujouden - joskus suorastaan pelon - vuoksi, oon pitkään vellonut ajatuksessa, että muhun ollaan pettyneitä. Voidaan vaan arvailla, miltä kyseinen tunne tuntuu 12-vuotiaalta, saatika nuoremmalta.

Tiedän, että ujouden kanssa kamppailee monia, monia ihmisiä. Asiasta ei vain puhuta, ainakaan en itse ole törmännyt aiheeseen muuten kuin satunnaisesti. Miksi kyseisestä luonteenpiirteestä on tullut kuin tabu? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ujous sivuutetaan yleensä yhdellä kädenheilautuksella ja sanotaan, että "täytyy vain ryhdistäytyä, reipastua ja rohkaistua, lopettaa se ujosteleminen", kuten Cosmopolitanissakin sanotaan. Ajatus tuntuu jopa absurdilta ja mua itseäni huvittaa, että jokin piirre, joka mussa on aina ollut ja tulee aina olemaan, pitäisi piilottaa tai yrittää poistaa, esittää kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. 
  Kuten Cosmopolitankin toteaa, ujous on osa temperamenttiä - kaikki tietää, kuinka vaikeaa, kenties mahdotonta, temperamentin muuttaminen on. Ujoudesta kuitenkin halutaan päästä eroon. Tosin myönnän itsekin ajatelleeni näin, koska ujouden - sekä sen aiheuttamien ongelmien - vuoksi oon jättänyt monia asioita tekemättä, se on vaikuttanut negatiivisesti murto-osaan mun elämästä, mutta samalla sen kanssa kamppaileminen on kasvattanut mua - cliché, mutta totta. 

Cosmopolitan käsittelee ujoutta työelämän kautta, kuten mainitsemalla, kuinka työilmoituksissa etsitään "seurallista ja reipasta työntekijää". Mitä puheliaampi, oma-aloitteisempi ja reippaampi ihminen on, sen todennäköisempää, että hänet palkataan, etenkin palvelualoille. Onhan se nyt mukavampaa ja helpompaa tehdä töitä jonkun kanssa, joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tän saman voisi kai soveltaa kouluun, mitä avoimempi ihminen oot, sen helpompaa sulla on tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita. 
  Mä aloitin itse työt viime kesänä asiakaspalvelualalla, jota pelkäsin ihan vietävästi. Musta tuntu hirveeltä, jos en osannut pitää yllä small talkia asiakkaan kanssa tai tein asioita hitaasti, koska en ollut ihan varma, mutta avunpyytäminenkin tuntu ylitsepääsemättömän vaikeelta. "Tuntuu, että ujoja pidetään velttoina tai aloitekyvyttöminä, jopa tyhminä ihmisinä" lukee Cosmopolitanissa, ja tää kiteyttää mun yhden pahimmista peloistani - että musta ajatellaan samanlailla.
  Viime kesä kuitenkin opetti mulle yhden jutun - mä olen tällainen, mua ei voi tosta noin vaan muuttaa, mutta pystyn itse kasvamaan vahvemmaksi ja hallitsemaan oman ujouteni paremmin - ajan kanssa, hitaasti kehittyen. Ei pelkästään työpaikalla, vaan koulussa, kaikessa mitä mun elämässä tapahtuu, etenemisvauhti on levelillä baby steps. 

Enää mä en ajattele omasta ujoudestani niin negatiivisesti, koska oon oppinut hyväksymään sen tosiasian, että ujous on osa mua. Nykyään saatan avoimesti kuvailla itseäni ujoksi, sanoa sen suoraan, koska en jaksa enää hävetä sitä. Tän suhteen mulla on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä, koska nykyään tiedän omat rajani, missä vaiheessa alan henkisesti rasittumaan ja mun on pakko ottaa pieni stoppi, etten niin sanotusti ajaudu just niihin huonoihin päiviin. Cosmopolitanin haastattelema Niina kertoo hyvin, että "tarvitsen viikonlopun arkipäivien sosiaalisista kontakteista toipumiseen", joka kuvailee myös mua aika tarkasti - jossain vaiheessa sitä tarvitsee vain yksinoloa, joka rauhoittaa niin seuraavan viikon jaksaa taas yrittää pysyä vauhdissa mukana. 

Ujoja on erilaisia, tällainen mä oon - hiljainen, ystävällinen, jopa vaikeasti lähestyttävä, joka saattaa tietyssä seurassa tai tietyssä mielentilassa muuttua nauravaksi, avoimeksi rämäpääksi, jolta jutut ei meinaa loppua ollenkaan. 
  Tää ei ole minkäänlainen promo, mutta suosittelen oikeasti ostamaan kesäkuun Cosmopolitanin ja lukemaan tän Jenna Parmalan tekstin - hyvin monipuolinen, silmiäavaava teksti ihmisistä, jotka eivät välttämättä muuten saisi itseään esille. 

Ajatukset on nyt jäsennelty hyväksi-huonoksi tekstiksi, joka toivottavasti myös muistuttaa teille, että love yourself just the way you are Niin mä ainakin yritän tehdä!

Hyvää alkavaa viikkoa, ihanat

4 kommenttia :

  1. Osaat kirjottaa tosi hyvin, mukava lukea sinulta tällaista mielipidetyyppistä postausta! Ujoutta ei minun mielestäni tarvitse hävetä kuten ei mitään muutakaan luonteenpiirrettä. Se tuo vain oman säväyksensä ihmisen persoonallisuuteen eikä se määrittele koko ihmistä.
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihan sika paljon <3 ja oon ihan samaa mieltä, jokaisella on omat puolensa muttei ne kerro ihmisestä läheskään kaikkea :)

      Poista
  2. Vau! Osaat kirjoittaa niin hyvin samalla tuoden sun omaa mielipidettä esille. :) <3

    tiiaemilia.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita - ja vastaan jokaiseen niin pian kuin pystyn. ♥