20. syyskuuta 2015

what to do...?

Mulla on tapahtunut todellinen junnaaminen tän blogin kanssa. Ideoita multa kyllä löytyy (varmaan vaan murto-osa on kirjattuna ylös... ryhdistäydy!!), mutta se motivaatio ja aika on jossain hukassa. Lukio vie suurimman osan ajastani, oon sellanen niin sanottu hikipinko enkä vaan osaa olla stressaamatta kokeista ja muista koulutehtävistä. Silti luen montaa lukiota käyvää bloggaajaa, jotka saa ainakin kerran tai kaksi viikossa postattua laadukkaita ja tekstirikkaita postauksia. 
 Täytyy kyllä myöntää, että rutiini on koulun kanssa vähän hakusessa vielä tässä vaiheessa, oon saanut kuulla jo nyt monet kerrat, että vietän aivan liikaa aika kirjojen parissa. Lisäksi jo tässä reilussa kuukaudessa oon tuntenut olevani burn-outin partaalla - miten tuun pärjäämään kolme seuraavaa vuotta? Opiskelu ei sinänsä ole mikään ongelma, tykkään kirjottaa, lukea, tiivistää, analysoida, tehdä muistiinpanoja... Mutta muutama lisätunti päivään ei olisi pahitteeksi, että aikaa jäisi myös blogille, perheelle, kavereille ja joillekin kivoille extrajutuille. 
eee
"Lukio on just alkanut. Pidä joskus vapaapäivä!" Tän lauseen eri versioita on myös päässyt muutaman ihmisen suusta ja oon kyllä heidän kanssaan ihan samaa mieltä. Mun pitäisi oppia työntämään ne kirjat syrjään ja vaan antaa olla - edes hetkeksi. Totaallinen syyllisyyden tunne ja paniikki, että jään jälkeen, kaivaa kuitenkin mieltäni, jos päädyn tekemään jotain muuta - hienoisia perfektionistin vikoja musta kyllä löytyy, se on todettu jo aikaa sitten. Ensimmäinen jakso - jopa ensimmäinen vuosi - on sanottu olevan raskain kaikista, kun ei olla vielä ihan kärryillä missä mennään ja muistettavia juttuja tulee vastaan yhtä paljon kuin hyönteisiä ikkunan avatessa.. 
qq
Päässä pyörii vain ja ainoastaan koulujuttuja - ainakin tällä hetkellä. Siksi musta ois älyttömän kiva, jos te auttaisitte mua alkuun kertomalla, mitä haluaisitte lukea? Minkälaisia postauksia haluaisitte mun julkaisevan? Ihan villeimmätkin ideat nyt äkkiä tohon kommenttiboksiin! Mun ei tarvitsisi stressata sen enempää postausideoista vaan enemmän niiden toteuttamisesta. Ja todellakin yrittäisin toteuttaa kaikki ideat. :-)

2 kommenttia :

  1. Voi että, kun tulivat mieleen ne ajat, jolloin olin vasta alottanut lukion. Mutta hei, ei sitä koulunkäyntiä pidä ottaa niin tavattoman tosissaan - siis sillä tavalla, että kokee olevansa lähes burn outin partaalla. Ite oon aina ollut myös ihan hyvä koulussa, ja mun lukion keskiarvoni huiteli siellä ysin paikkeilla, mutta en mä silti oikeestaan koskaan kokenut minkäänmoista paniikkia kursseista tai ylipäänsä numeroista.

    Tuut huomaamaan, että vähän pienemmälläkin duunillä saa hyviä numeroita. Kasi tai yhdeksikkö ovat molemmat ihan saatavilla olevia arvosanoja, kun vaan jaksaa oikeesti ymmärtää asioita: ulkoaopettelu tuskin on kovin järkevää. Myös vastaustekniikan hallitseminen takaa hyviä tuloksia!

    Se, mitä mä haluan sanoa, on se, että stressi ei ainakaan helpota tilannetta. Mä en oikeen muista, minkä vuoden koin rankimmaksi. Jokainen vuosi on omalla tavallaan rankka: ykkösellä jatkuvat tylsät pakolliset kurssit sekä pitkät päivät, kakkosella oikeestaan sama juttu, abivuonna painavat muiden kouluhommien lisäksi myös kirjoitukset. Ehkä mä sanoisin kuitenkin abivuoden olleen itselleni se raskain, vaikka en oikeestaan koskaan oo mieltänyt koulunkäyntiä kauheen rasittavana. Kuluttavin tais olla eräs viimesen vuoden jakso, joka piti sisällään muun muassa kaks pitkän matikan syventävää kurssia. Sillon oli kyllä vähän hermojaraastavaa välillä, mutta niinpä siitäkin vaan selvittiin! :D Aikatauluttaminen auttaa asiaa, ja turha stressi vaan pois, niin hyvä tulee!

    VastaaPoista
  2. oij vitsi! ensimmäiseksi haluun kiittää sua, että jaksoit kommentoida noinkin pitkästi - ihan piristi päivää! :) sun kommentti todellakin rauhoitti mua, tulin jotenkin luottavaisemmaksi että tavalla tai toisella saan nämäkin asiat järjestykseen. meille onkin hirveesti painotettu tota vastaustekniikkaa ja aikataulutusta, jonka itseasiassa oonkin jo tehnyt. tuntuu että mulla on kaikki mahdollinen ylhäällä mutta silti jotain puuttuu, haha. luulen että kaikki johtuu siitä rutiinittomuudesta, kun löydän kultaisen keskitien niin koko homma helpottuu... :) mullakin on toi pitkä matikka ja oon huomannut sen olevan suurin stressitekijä, etenkin kun vaan läksyihin saattaa mennä se kolme tuntia. mutta hei kiitos vielä, ihana! :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita - ja vastaan jokaiseen niin pian kuin pystyn. ♥