15. maaliskuuta 2015

TÄN HETKEN FIILIKSET

On siitä jo reilu puoli vuotta, kun mainitsin, että tulisin ennen joulua kertomaan ajatuksia viimeisestä vuodestani peruskoulussa. Noh, se vähän jäi, mutta luulen, että se postaus olisi ollut täynnä sanaa stressi ja jännitys. Ajattelin kuitenkin vielä tehdä tän, vaikka koulua onkin jäljellä reilu kaksi kuukautta - vaan.

Muistan vieläkin ne ensimmäiset viikot, kun vasta alettiin ajattella yhteishakua, joka tultaisiin tekemään joskus keväällä. Siihenhän on vaikka kuinka kauan! Jotenkin tää vuosi on vaan hurahtanut ihan silmissä enkä tiedä mihin aika on kadonnut. Tässä vaiheessa sitä ei vielä ihan sisäistä, että hei, elämässä alkaa ihan uus ajanjakso ja yläasteelle ei astuta enää kesäloman jälkeen koululaisena. Tietääkö joku sen kutkuttavan tunteen, kun tietää, että kaikki tulee muuttumaan, muttei ihan vielä? Siltä musta tuntuu, kun vaan mietinkin, että syksyllä astutaan toivottavasti lukion ovista sisään.
springg
Tällä hetkellä oon tehnyt jo yhteishaun. Vielä ennen joulua ja joulun jälkeenkin lukioiden valitseminen sai mut turhautumaan, se tuntui niin isolta päätökseltä, liian isolta mun päätettäväksi - ihan kuin elämä loppuisi, jos valitsisin väärin (tai ihan kuin olisi edes olemassa se väärä valinta). Opo neuvoi harkitsemaan rauhallisesti ja vierailemaan lukioissa, jotka mua kiinnosti, ehkä sen jälkeen kaikki selkeentyisi. Niin sitten lopulta selkeentyikin - nyt yritetään vaan pitää numerot ylhäällä, jotta päästään sinne minne halutaan!

Myös TET-haku alkoi lähestymään joulun jälkeen ja opo alkoi yhdessä vaiheessa jopa painostamaan, että paikkoja kannattaa jo hakea. Se oli ehkä vielä pelottavampaa ja stressaavampaa kuin yhteishaku, en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä, mitä pitäisi tehdä ja niin se sitten jäi. Koulussa puhuttiin hirveesti kuinka oli saatu paikka jostain ja joka päivä se pyöri mielessä. Soita nyt jonnekkin, soita nyt, valitse...
 Yks päivä mulla oli jostain kumman syystä tosi hyvä fiilis kaikesta ja päätin käyttää sitä sen hetken itsevarmuutta hyödykseni. Ja nyt mulla on se TET-paikka! Kaikki tän läpikäyneet tietää kuinka vapaalta tällä hetkellä tuntuu, haha...
spriing
Koko koulun loppumis -prosessi on ollut jännittävää, itseäni ainakin hermostuttaa ottaa paljon vastuuta näin yhtäkkiä. Mitä jos jokin menee pieleen? Mitä jos lukiossa kaikki ei menekkään hyvin? Entä jos mä haluaisinkin jäädä vielä hetkeksi yläasteelle? Mm. nää ajatukset on pyörineet mun mielessä jo jonkin aikaa. Tähän päälle kun lisättiin tekemätön päätös yhteishaun ja TETin suhteen, muistan kuinka iltaisin jouduin itkemään sitä turhautuneisuutta veke. Mulla on jopa taipumus turhautua sormia napsauttamalla, joten kuvitelkaa vaan!
spring
Omat kokemukset on selvästi olleet vähän synkän puoleisia, mutta tällainen ajatusten yhteentuominen selventää omaa ajatusmaailmaa. Ensinnäkin, mun täytyy oppia elämään asioiden omalla painolla ja antaa niiden tapahtua, kun on niiden aika. Stressaaminen kuuluu varmasti asiaan, mutta ei se kyllä mihinkään vie - ainakin omalla kohdalla se ei auttanut pätkän vertaa. 

Mutta alkaahan näiden päivien väheneminen käydä haikeaksikin. Hyvä, ettei tyttöjen kanssa jo lasketa päiviä, jolloin erotaan omille teille. Tutut opettajat vaihtuu uusiin ja kaikkein jännittävin asia - luokka tulee uusiutumaan kokonaan. Oon 9 vuotta ollut ylpeä Beeläinen ja meidän luokalta on vaan lähtenyt satunnaisesti ihmisiä ja tullut uusia - mutten koskaan oo kokenut yhtä radikaalia muutosta, haha. Uudet ihmiset on kyllä asia, jota jännitän ihan hirveesti, mutta samalla odotan innolla millaseen porukkaan tuun seuraavaksi tutustumaan. 

Että sellasia sunnuntaiaamun ajatuksia... :-D Kuvituksena eilisen aamun lenkkiä Zeron kanssa, ei sitä voinut jäädä sisälle kökkimään tossa auringon paisteessa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita - ja vastaan jokaiseen niin pian kuin pystyn. ♥